Vähän maahanmuutosta

26. helmikuuta 2025

Olen varsin tuore poliitikko. Liityin puolueeseen keväällä 2024. Näen, että minunkin on tuotava oma korteni kekoon, mitä tulee maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun.

Oma lähestymistapani aiheeseen on maanläheinen. Mielestäni jokainen ihminen, joka pystyy täällä elättämään itsensä omilla ansioillaan, noudattaa Suomen lakia ja tulee tänne reilulla asenteella, on tervetullut. Olen myös sitä mieltä, että lähtökohtaisesti jokaiselle, joka kotimaassaan on vaarassa henkensä tai terveytensä osalta, tulee tarjota mahdollisuus turvaan. Tämä kaikki sukupuolesta, ihonväristä, ulkonäöstä, uskonnollisesta vakaumuksesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Katson kuitenkin, että lähtökohtaisesti jokaisen tulee itse elättää itsensä täällä. Vastikkeetta täällä ei voi olla. Tulijalta tulee edellyttää kotoutumista, ja kotouttamista nimittäin täällä on tarjolla.

Kun tänne tullaan esimerkiksi pakolaisena, vastineeksi suojasta tulijan tulisi opetella Suomen kieltä ja pyrkiä osallistumaan yhteiskuntaan myös työn kautta. Kunnat voisivat esimerkiksi sosiaaliturvan rinnalla tarjota sellaista hyödyllistä työtä, jota ei ole järkevää teettää yrityksillä. Tällaista voisi olla esimerkiksi puhtaanapito julkisissa ulkotiloissa tai lumityöt talvisin. Tämä voisi palvella sekä meitä vastaanottavana maana että tulijaa itseään. Näin ihminen pääsisi osaksi yhteiskuntaa ja saisi samalla mahdollisuuden tehdä jotain hyödyllistä.

Tämä koskee siis erityisesti niitä pakolaisia tai maahanmuuttajia, jotka ovat sosiaaliturvan varassa.

Jos maahanmuuttaja pystyy elättämään täällä itsensä omilla ansioillaan, en näe mitään syytä tuputtaa hänelle kielikylpyjä tai suomen kielen opiskelua edellytyksenä. Ajatellaanpa näin: tänne tulee professori yliopistolle tekemään vuoden tai kahden mittaista projektia. Ei ole tarpeellista hänen opetella suomea, koska hän omilla ansioillaan elättää itsensä. Toinen esimerkki: Suomeen tulee vaikka Puolasta rakennusalan ammattilainen töihin. Hän tekee työmaalla oman projektinsa ja elättää itsensä omin ansioin. Ei ole tarvetta edellyttää häneltä suomen kielen osaamista, jos työ ja muu elämä täällä eivät sitä vaadi.

Suomeen täytyy päästä helposti töihin, mutta meidän pitää myös päästä helposti eroon sellaisista ihmisistä, jotka muodostavat vakavan uhan muille.

Jos henkilö syyllistyy täällä esimerkiksi vakavaan seksuaalirikokseen, henkirikokseen tai törkeään väkivaltarikokseen, en näe, että hänen paikkansa on Suomessa, jos laki ja oikeusjärjestelmä mahdollistavat maasta poistamisen. Suomen tulisi olla turvallinen paikka kaikille.

Jos henkilö voidaan luokitella uhaksi kansalliselle turvallisuudelle, esimerkiksi terrorismiin tai vakavaan yhteiskunnan turvallisuutta uhkaavaan toimintaan liittyen, ei tässäkään tapauksessa pitäisi olla mitään asiaa tänne, jos laki antaa mahdollisuuden estää maahan pääsy tai poistaa henkilö maasta. Turvallisuus on kuitenkin asia, josta ei pidä tinkiä.

Olen keskustellut monen pakolaisen kanssa, ja he ovat toivoneet tulevansa kuulluksi tästä aiheesta. Osa heistä on peloissaan siitä, että liian löysällä maahanmuuttopolitiikalla heidän kotimaistaan tänne pääsee myös niitä tahoja, joita he itse ovat tänne paenneet.

Osa tulijoista kokee katkeruutta myös siitä, kun he ovat itse saaneet hylätyn oleskelulupapäätöksen ja samaan aikaan tapaavat heidän kanssaan tulleita ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ja saaneet silti oleskeluluvan. Olisi suotavaa, ettemme antaisi rehellisille maahantulijoille aihetta kokea tällaista katkeruutta. Siksi maahanmuuttopolitiikan tulisi olla oikeudenmukaista ja johdonmukaista.

Kappaleen loppuun vielä sanon kyllä: kyllähän suomalaisetkin. Tiedän, mätiä omenoita löytyy omastakin korista riittävästi. Meidän ei tarvitse ottaa mätiä omenoita muistakin koreista.

Maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun on tullut valitettavasti etnonationalistisia piirteitä myös. Kuka on suomalainen ja kuka ei.

Oma näkemykseni on se, että suomalaisuus ei ole ihonväri- tai syntyperäkysymys. Henkilö, jolla on Suomen kansalaisuus, joka on valmis elämään suomalaisessa yhteiskunnassa ja joka itse identifioi itsensä suomalaiseksi, on suomalainen. Suomalaisuus voi mielestäni näyttää monenlaiselta.

Monikulttuurisuus ei ole automaattisesti positiivinen tai tavoiteltava tila. Monikulttuurisuus on seuraus maahanmuutosta. Se, onko se hyvä vai huono asia, riippuu siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten ihmiset tulevat osaksi sitä.

Pidän rasismia vastenmielisenä asiana enkä hyväksy sitä.

Lyhyesti: asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Maahanmuutosta pitää voida keskustella avoimesti, mutta ihmisiä ei pidä arvioida heidän ihonvärinsä, syntyperänsä, uskontonsa tai muun henkilökohtaisen ominaisuutensa perusteella. Rasismi ei kuitenkaan ole hyväksyttävää.

Hyvät tyypit sisään ja ikävät tyypit pois.

Sen pituinen se.